Kolme katsomiskertaa: miten Tuomas oppi lukemaan omaa tallennettaan

Tuomas ja ensimmäinen tallenne

Tuomas aloitti kurssin syksyn alussa. Hän tekee pienen yrityksen esittelyvideoita ja oli kyllästynyt siihen, että jokainen otto tuntui hänestä epäonnistuneelta. Ensimmäisessä viestissään hän kirjoitti katsoneensa tallenteen kerran ja sulkeneensa tiedoston heti, koska ääni ja olemus kuulostivat vieraalta.

Se on hyvin tavallinen alku. Moni aloittelija kokee oman kuvansa ja äänensä niin ristiriitaisena, ettei kykene katsomaan tallennetta kuin pikaisesti ja tuomitsevasti. Silloin kaikki näyttää viallisalta yhtä aikaa, eikä mikään yksittäinen asia nouse korjattavaksi.

Pyysin Tuomasta lähettämään saman tallenteen uudelleen ja lupasin, ettei sitä arvioida kokonaisuutena. Sovimme, että katsomme sen kolme kertaa, joka kerta yhtä asiaa silmällä pitäen. Tämä rajaus oli koko harjoituksen ydin, ja siitä tarina oikeastaan alkaa.

Ensimmäinen katsomiskerta: pelkkä ääni

Ensimmäisellä kerralla Tuomas sai ohjeen sulkea silmänsä tai peittää ruudun ja kuunnella vain ääntä. Tarkistuslistassa kysytään tässä vaiheessa kolmea asiaa: kuuluuko lauseiden välissä tauko, nouseeko ääni lauseen lopussa ja alkaako puhe hätäisesti.

Tuomas huomasi heti, että hän aloitti jokaisen lauseen liian nopeasti ja jätti sen jälkeen pienen hengityksen kuuluviin ennen seuraavaa. Hän ei ollut koskaan kuullut sitä omasta puheestaan reaaliajassa. Tallenteelta se kuului selvästi.

Kirjasimme havainnon yhdellä lauseella: lisää tauko pisteen kohdalle ja aloita rauhallisemmin. Muuta ei tästä kierroksesta merkitty. Tuomas kertoi jälkeenpäin, että juuri rajaus helpotti, koska hän ei tuntenut joutuvansa korjaamaan koko puhettaan kerralla.

• Kuuntele ilman kuvaa ja merkitse vain yksi havainto
• Kuuluuko tauko pisteen kohdalla
• Nouseeko ääni lauseen lopussa

Toinen katsomiskerta: kuva ilman ääntä

Toisella kerralla ääni suljettiin ja katsottiin pelkkää kuvaa. Tässä vaiheessa tarkistuslista kiinnittää huomion ryhtiin, käsiin ja katseen suuntaan. Tuomas huomasi, että hänen olkapäänsä nousivat jokaisen uuden lauseen alussa ja että kädet katosivat välillä kokonaan kuvasta.

Katse kävi myös muistiinpanoissa linssin vieressä. Se ei ollut dramaattista, mutta yleisö huomaa sen heti, koska katse lähtee ja palaa aina samaan kohtaan. Tuomas nauroi nähdessään, kuinka säännöllisesti se tapahtui.

Tämän kierroksen havainto oli taas vain yksi: pudota olkapäät ennen kuin aloitat ja kiinnitä paperi linssin alapuolelle, jolloin katseen siirtymä on pienempi. Sanna-ohjaajan eli minun tehtäväni oli pitää kiinni siitä, ettei listaan tule kolmatta ja neljättä kohtaa.

Kolmas katsomiskerta: kuva ja ääni yhdessä

Vasta kolmannella kerralla Tuomas katsoi tallenteen normaalisti. Nyt hän tiesi, mitä etsiä, ja tunne oli aivan toinen. Tallenne ei enää ollut yksi iso epäonnistuminen vaan kokoelma kahta selkeää korjattavaa ja joitakin asioita, jotka toimivat hyvin.

Tarkistuslistassa tähän kohtaan kuuluu myös kysymys siitä, mikä onnistui. Tuomas löysi kaksi asiaa: hänen aloituslauseensa oli selkeä ja hymy tuli luontevasti loppuun. Ne kirjattiin ylös samalla painolla kuin korjattavat kohdat.

Lopuksi hän päätti, mitä korjaa seuraavalla kerralla. Valinta oli tauotus, ei ryhti, koska tauotus muutti eniten sitä, miltä puhe kuulosti. Ryhti jäi seuraavaan kierrokseen. Päätös kirjoitettiin tarkistuslistan viimeiselle riville, jotta se oli näkyvillä ennen seuraavaa kuvausta.

• Etsi myös se, mikä toimi
• Valitse yksi korjattava asia
• Kirjoita päätös näkyviin ennen seuraavaa kuvausta

Mitä seuraavalla kerralla tapahtui

Tuomas kuvasi uuden tallenteen viikkoa myöhemmin. Hän oli lisännyt taukoja ja aloittanut lauseet rauhallisemmin. Muutos ei ollut valtava, mutta se kuului selvästi, ja hän huomasi sen jo ensimmäisellä kuuntelulla ilman, että kukaan osoitti sitä.

Hän kertoi myös, että katsominen oli muuttunut. Aiemmin hän sulki tiedoston heti, nyt hän avasi listan ja kävi sen läpi rauhassa. Tallenteen katsominen ei enää tuntunut arvostelulta vaan työvaiheelta, jolla on alku ja loppu.

Tämä ei tarkoita, että kaikki olisi ratkennut. Ryhti vaati vielä kaksi kierrosta, ja katsekontakti opeteltiin vasta myöhemmin. Mutta Tuomas oli saanut tavan, jolla oman työn arviointi pysyy hallittavana, ja sitä tavan rakentamista tarkistuslista nimenomaan tukee.

Mitä tästä voi viedä omaan harjoitteluun

Tuomaksen tapauksessa ratkaisevaa ei ollut mikään yksittäinen vinkki vaan järjestys. Kun katsot tallennetta useammin kuin kerran ja rajaat jokaisen katselun yhteen asiaan, et hukkua havaintojen määrään. Sama toimii yksin harjoittelevalle ja pienelle tuotantotiimille.

Jos teet töitä tiimissä, jaa katselut niin, että kukin katsoo yhtä asiaa. Näin palaute ei muutu pitkäksi luetteloksi, josta esiintyjä ei tiedä mistä aloittaa. Yksin harjoitellessa riittää, että teet kolme kierrosta samalla tallenteella.

Pidä tallenteet ja listat tallessa. Kun vertaat vanhaa ja uutta otosta, huomaat edistymisen, jota et muuten muistaisi. Kurssin tarkistuslista on tähän tehty, ja siinä on tilaa sekä havainnoille että seuraavan kerran päätökselle.

• Katso sama tallenne useamman kerran
• Rajaa jokainen katselu yhteen asiaan
• Säilytä vanhat tallenteet vertailua varten