Tauko ei ole virhe: tauotuksen säännöt selitettynä rauhassa
Tauotus on yksi puhetahdin perustermeistä. Käyn läpi, mitä lausetauko, kuuntelutauko ja hengitystauko tarkoittavat ja miten tunnistat omasta tallenteestasi, missä tauko puuttuu.
Mitä tauotus oikeastaan tarkoittaa
Tauotus tarkoittaa sitä, että puhe jaetaan tietoisesti osiin hiljaisilla hetkillä. Kun ohjaan aloittelijoita, huomaan usein saman asian: moni pitää taukoa epäonnistumisena, merkkinä siitä, että sana ei tullut mieleen. Kameran edessä tilanne on kuitenkin toisin päin. Katsoja tarvitsee tauon ehtiäkseen ymmärtää, mitä juuri sanoit.
Tauko ei siis ole puuttuvaa puhetta vaan osa puhetta. Se on tavallaan välimerkki, jonka katsoja kuulee. Kirjoitetussa tekstissä pilkku ja piste hoitavat saman tehtävän, mutta puhuttaessa ne täytyy tehdä itse. Siksi samaa lausetta voi sanoa kahdella tavalla: pötkönä, jolloin se hukkuu, tai kahdessa osassa, jolloin ydinasia jää mieleen.
Puhetahti ja tauotus kuuluvat yhteen, mutta ne eivät ole sama asia. Tahti kertoo, kuinka nopeasti sanat tulevat, tauotus kertoo, missä kohdassa ne lakkaavat hetkeksi. Hidas puhuja voi silti puhua sekavasti, jos taukoja ei ole, ja nopea puhuja voi kuulostaa selkeältä, jos tauot osuvat oikeisiin kohtiin.
- Tauko on osa viestiä, ei sen keskeytys
- Tahti ja tauotus ovat eri asioita
- Katsoja tarvitsee hiljaisuutta ymmärtääkseen
Kolme taukotyyppiä, jotka kannattaa osata erottaa
Ensimmäinen on lausetauko, joka tulee pisteen kohdalle. Se on lyhyt mutta selvä, noin sen verran, että ehdit ajatella seuraavan lauseen alun. Toinen on sisäinen tauko, joka tulee lauseen sisälle ennen tärkeää sanaa tai lukua. Sen avulla nostat esiin juuri sen, minkä haluat katsojan muistavan.
Kolmas on hengitystauko. Sitä ei ole tarkoitettu katsojalle, mutta hyvin sijoitettuna se palvelee silti heitä. Jos hengität kesken lauseen, ääni muuttuu kireäksi ja lause katkeaa kömpelösti. Kun suunnittelet hengityksen lausetaukojen kohdalle, puhe kuulostaa rennolta ja äänenkäyttö pysyy tasaisena.
Harjoittelussa kannattaa antaa kullekin tyypille oma merkki. Itse käytän yhtä vinoviivaa lyhyelle ja kahta pitkälle tauolle, ja alleviivaan sanan, jonka edellä pidän sisäisen tauon. Merkit eivät ole tiukka sääntö vaan muistiinpano itselle, jota voi muuttaa sen mukaan, mikä tuntuu omasta suusta luontevalta.
- Lausetauko: pisteen kohdalla, lyhyt ja selvä
- Sisäinen tauko: ennen tärkeää sanaa tai lukua
- Hengitystauko: suunniteltu lausetaukojen kohdalle
Miksi tauko tuntuu pitkältä mutta ei kuulosta siltä
Yleisin kokemus on, että tauko tuntuu puhujasta ikuisuudelta. Sekunti omassa päässä on pitkä aika, koska kuuntelet samalla omaa ajatteluasi ja jännitystäsi. Katsoja ei kuitenkaan koe samaa. Hän kuulee rauhallisen hetken, jonka aikana viesti ehtii asettua.
Tästä syystä oman tallenteen katsominen on niin opettavaista. Kun kuuntelet itseäsi jälkeenpäin, huomaat, että se tauko, jonka pelkäsit olevan kiusallisen pitkä, kuulostaakin harkitulta. Päinvastoin ne kohdat, joissa et pitänyt taukoa, kuulostavat kiireisiltä ja hengästyneiltä.
Hyvä tapa totuttautua on laskea hiljaa mielessä yksi kun lause päättyy, ja aloittaa seuraava vasta sen jälkeen. Se tuntuu aluksi liioitellulta. Muutaman harjoituskerran jälkeen tahti asettuu itsestään, eikä laskemista enää tarvita. Tärkeintä on, ettei täytä hiljaisuutta äänellä: poistamalla ”öö” ja ”niin” saat tilalle tauon.
- Oma kokemus tauon pituudesta ei vastaa katsojan kokemusta
- Laske mielessä yksi lauseen päätteeksi
- Älä täytä hiljaisuutta täytesanoilla
Näin merkitset tauot harjoitustekstiin
Ota tulostettu tai ruudulta luettava teksti ja lue se ensin kerran ääneen merkitsemättä mitään. Kuuntele, missä kohdissa luonnostaan pysähdyt ja missä kiirehdit. Merkitse sitten pisteiden perään lyhyt viiva ja pidempien kappaleiden väliin kaksi viivaa. Tämä on pohja, jota hienosäädät.
Seuraavaksi etsi lauseet, jotka ovat pitkiä tai sisältävät monta asiaa. Pilko ne mielessäsi osiin pilkkujen ja sidesanojen kohdalta. Jos lause alkaa sanalla ”koska” tai ”jotta”, taukoa kannattaa harkita juuri ennen sitä. Käsikirjoitusharjoituksissa olemme huomanneet, että lyhentäminen auttaa useammin kuin tauon lisääminen.
Lopuksi lue teksti uudestaan merkintöjen kanssa, ja tee tämä mieluiten kameran edessä. Kun käytät kurssin suomenkielisiä harjoitustekstejä, tarkoitus on juuri tämä: jokaisessa on tahallaan sekä lyhyitä että pitkiä lauseita, jotta pääset kokeilemaan, miten tauotus muuttuu rakenteen mukana.
- Lue ensin ilman merkintöjä ja kuuntele omaa rytmiäsi
- Pilko pitkät lauseet sidesanojen kohdalta
- Harjoittele merkintöjen kanssa kameran edessä
Yleisimmät tauotuksen ongelmat tallenteessa
Kun katson osallistujien harjoitustallenteita, näen kolme toistuvaa ongelmaa. Ensimmäinen on tasainen vauhti ilman taukoja, jolloin puhe muistuttaa liukuhihnaa. Toinen on tauko väärässä paikassa, esimerkiksi keskellä sanaparia, joka kuuluu yhteen. Kolmas on turhan tasainen tauon pituus, jolloin kaikki lauseet painottuvat samalla tavalla.
Ensimmäisen korjaaminen on helppoa: merkitse tekstiin pisteiden kohdalle selvät tauot ja pidä niistä kiinni. Toisen korjaamiseksi kannattaa lukea lause ääneen ja kuunnella, katkeaako ajatus kesken. Kolmas vaatii vähän enemmän kokeilua, koska tauon pituudella voi korostaa tai rauhoittaa kohtaa.
Älä yritä korjata kaikkea kerralla. Valitse yksi ongelma per kierros ja katso tallenne sen jälkeen uudestaan. Kurssin arviointilista auttaa tässä, koska se jakaa katsomisen pieniin kysymyksiin: onko tauko pisteen kohdalla, kuuluuko hengitys, tuleeko korostettava sana taukoa vasten.
- Tasainen vauhti ilman taukoja
- Tauko kesken yhteen kuuluvien sanojen
- Kaikki tauot yhtä pitkiä
Pieni harjoitus tämän syksyn iltoihin
Syksyn pimeinä iltoina harjoittelu on helppo sijoittaa kotiin ilman kiirettä. Valitse yksi kappale, noin kolme neljä lausetta, ja merkitse siihen tauot edellä kuvatulla tavalla. Lue se ääneen kolme kertaa ja äänitä viimeinen kerta puhelimella tai kameralla.
Kuuntele tallenne ilman kuvaa. Kun katse ei harhaile ruudulla, kuulet tauotuksen puhtaana. Kysy itseltäsi vain kaksi asiaa: kuuluuko jokaisen pisteen perässä hiljaisuus, ja pysyykö hengitys rauhallisena. Jos vastaus on kyllä, olet tehnyt oleellisen.
Toista sama muutaman päivän ajan samalla tekstillä. Samalla tekstillä harjoittelu on tarkoituksella tylsää, koska silloin huomio siirtyy sisällöstä tapaan. Kun tauotus alkaa toimia, vaihda uuteen tekstiin ja katso, pysyvätkö tavat mukana. Siitä rakentuu rutiini, josta myöhemmin on hyötyä kaikessa kameratyössä.
- Valitse kolmen neljän lauseen kappale
- Kuuntele tallenne ensin ilman kuvaa
- Toista samalla tekstillä muutaman päivän ajan
Tauotus on taito, jonka oppii samalla tavalla kuin muutkin esiintymisen perusteet: toistamalla pieniä asioita rauhassa. Kun ymmärrät, että tauko on osa puhetta eikä sen puute, jännitys vähenee ja viesti kirkastuu. Aloita yhdestä kappaleesta, merkitse tauot, tallenna ja kuuntele. Muutaman kierroksen jälkeen kuulet eron itse, eikä kukaan joudu sitä sinulle erikseen osoittamaan.
Ota yhteyttä
- Soita meille
- 014 357 2841
- Kirjoita meille
- info@talenkoza.fi